Ruislinnun laulu korvissani



tähkäpäiden päällä täysi kuu;



kesä-yön on onni omanani,



kaskisavuun laaksot verhouu.



En ma iloitse, en sure, huokaa;



mutta metsän tummuus mulle tuokaa,



puunto pilven, johon päivä hukkuu,



siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,



tuoksut vanamon ja varjot veen;



niistä sydämeni laulun teen.








-Eino Leino-












maanantai 23. heinäkuuta 2012



Jaksaakseen on opittava katsomaan,
kuuntelemaan tarkkaan,
josko jossain helähtäisi
jokin pieni sävel
lämmin sana
hymyn häivä
ruskojuova pilven raossa.
Ja on, on se siellä.
Aina se kuitenkin on.      (M.Leinonen)                   
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)