Syksy etenee kovaa vauhtia, maa on muutamana aamuna ollut jo kuurassa. Talven tulon voi jo haistaa.
Ruislinnun laulu korvissani
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
-Eino Leino-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti