Silloin, kun aamu ja ilta

tarjoavat myöhäistä ja varhaista kättä,

kun päivää on viidennes vuorokaudesta,

kun talvi empii

ja pudottelee sormiensa välistä lunta,

kun harmaa valkeus värjyy

hytisevän meren päällä,

kun pakastaa ja sulattaa -

silloin talvi antaa armeliaasti

ohuen kuurapeiton ja iltataivaalle tähdet.

Silloin maan lapset

valmistautuvat juhlaan.

Siivoavat kodit ja avaavat sydänten ovet.

Silloin amarylliksen kukkakellot

raottuvat nupusta,

antavat aavistuksen kauneudestaan

ja joulun valosta.

(Eeva Kontiokari)